Nhhehehehe. Torstaina viimeksi osa, nyt näin kahden päivän päästä lauantaina seuraava osa! Vähän olen paras.

Hyvien kauppiassuhteiden ylläpitäminen oli Aghterissa tärkeää, koska käsityöläisiä ei ollut paljon, eli tavarasta saattoi olla pulaa. Vähän syrjäisemmässä kylässä asuvan Joshua Xavierin oli helpompi tulla pääkaupunkiin Sigmundia tapaamaan kuin toisinpäin.. Vaikka kyllä sitäkin tapahtui.

Lisa oli raskaana, ainakin mielestään, koska edellisistä kuukautisista oli aikaa. Sikäli kun hänellä oli huimausta, aamupahoinvointia ja väsymystä, hän oli raskaana.

Lisalla oli huono terveys, sillä kun hän oli joskus lapsena selvinnyt keuhkokuumeesta, se ei ollut päästänyt häntä pelkällä ikävällä muistolla. Niinpä raskaus oli hyvin vaikeaa aikaa hänelle.

"Oi että! Saan vauvan!" Lisa hihkui mahdollisimman kovaäänisesti, aivan kuin ei olisi sitä jo tiennyt, mutta Sigmund ei ollut vaimonsa puheita kovin tosissaan ottanut.

"Oletko sinä kunnossa?" Sigmund kysyi vaimoltaan tämän nukahtaessa jälleen kerran keittiön lattialle. "Ei kun .. köh.. lepään vain", Lisa mutisi ja nousi ylös lattialta. Se oli vaikeaa, koska huimaus oli kova.

Eräänä iltana Lisa kuitenkin tuupertui kellarin lattialle eikä enää noussut. Sigmundilta meni aikaa löytää hänet ja hälyttää lääkärit, mutta naisessa ei enää ollut paljon elonmerkkejä.

Sigmund ehti vajota masennuksen pohjalle ja rukoilla ainakin kuusi kertaa Marialta tai pyhältä Birgitalta pelastusta (keskiajalla ei tavallinen kansa oikeastaan voinut rukoilla suoraan Jeesukselta tai Jumalalta muuten kuin papin välityksellä, koska vasta protestantit käsittelivät ihmistä yksilönä). Kansanparantajat tulivat tuntien kuluttua ilmoittamaan, että Lisa selviäisi. Sigmund ei voinut uskoa onneaan.

Jännittyneenä hän meni huoneeseen. Lisa makasi siellä sängyllä, hänet oli puettu arkivaatteisiinsa. Tytöllä oli jopa kengät sängyllä.

Sigmund istuutui tuolille sängyn vieressä. Puolen yötä hän odotti, mutta sitten Lisa avasi silmänsä. "oletko kunnossa? Olin niin huolissani!" Sigmund kysyi, aivan kuin syyttäisi Lisaa huolestumisestaan. "Huolissasi? Mitä varten?" Lisa kysyi käheästi. Tietenkään hän ei muistaisi pyörtymisestä mitään. Hän väänsi itsensä sängystä ylös, joten Sigmundin oli väistettävä.

"Oletko varma, että pystyt seisomaan?" sumuinen ja vääntynyt miesääni kysyi Lisan korvissa. Hämyinen mies yritti ojentaa kätensä ja suudella häntä. Se järkytti Lisaa, joka työnsi hänet kauemmas. "Päästä irti! Mene pois.. en tunne sinua!" hänestä tuntui hankalalta saada sanoja ulos suusta. Miehen puuromaiset kasvot näyttivät hämmentyneiltä, kuului omituisesti vonkuva vastaus: "Minähän olen miehesi!" Mieheni? Lisa huojui ja pudisti päätään. Ei tuollainen voisi olla hänen miehensä.. tuntuipas kuumalta.. Kuuluiko asioiden huojua näin?

Sigmund puolestaan näki vaimonsa työntävän hänet kauemmas ja sopertavan, että ei tuntenut häntä. Oliko Lisa kunnossa? Tyttö pyöri noin ja hänen äänensä horjui. "Minähän olen miehesi", hän yritti selittää, tuntui oudolta puhua näin naiselle, jonka oli tuntenut melkein koko ikänsä. Lisa pudisti päätään ja horjahti taas. Sigmund yritti tukea tätä, mutta tämä työnsi hänen kätensä taas pois. "Lisa, minä -" "Kuinkaa sinä tiedät nimeni?" vaimo parahti ja kaatui lattialle. Hän oli taas unessa."Miten? Miten vaimoni ei tunne minua?" Sigmund vaikeroi, kun hänen rouvaansa kannettiin saunaan. Vaimohan oli raskaanakin.. ja kauppaakin piti hoitaa.. kaikki kaatui päälle.. entä kotityöt? Eikä uutta vaimoa voinut ottaa, jos entinen oli vielä elossa.. Mietteet katkaisi ulvahdus, joka kuului viereisestä huoneesta, ilmeisesti ihmiset yrittivät kylvettää Lisan.

Lisa kuitenkin tokeni, siinä kesti kuukausi tai pari, mutta hän pääsi taas jaloilleen. Mies tuntui edelleen kylmältä ja vieraalta vaihtoehdolta, mutta .. ei ollut muita vaihtoehtoja. Parasta oli siis totutella asiaan, varsinkin jos oli raskaana, tyttö mietti koskiessaan miehen karheisiin käsiin, jotka tuntuivat vierailta. Vuosia naimisissa..? Ajatus oli niin vieras.

Vähitellen Lisa sai herätettyä tunteitakin miestään kohtaan, joka yllättyi iloisesti vaimonsa kaapatessa tämän syliinsä. "Se oli vain ohimenevää - luulisin", Sigmund mietti varoessaan rouvansa vauvamahaa halatessaan tätä.

Mutta vauvamahan varomiset jäivät pian, kun Lisa päästi miehensä vielä pidemmälle kuin tämä oli ajatellut.

Tulipalot olivat Huxleylla suuri riesa. Liedessä tuli ei ollut kovin hyvin suojattu, joten se tarttui nopeasti sinne, minne sen ei olisi kuulunut tarttua.

"Hae lisää ämpäreitä!" Sigmund kehotti vaimoaan kun itse jäi sammuttamaan paloa niillä ämpäreillä mitä keittiöstä löytyi.

Vaikka oli raskaana, Lisa sai silti hoitaa työt eläinten kanssa. Kumartuminen lypsyjakkaralle oli hankalaa, kun lehmä oli loppusyksystä levoton ja vatsan kohdalla luonnottoman kokoinen vauvamaha. Hän pelkäsi satuttavansa vauvaa rehkiessään vaikeissa asennoissa.

Ei, vaimon työt eivät jääneet kotieläinten ja talouden hoitoon, vaan piti vielä huolehtia kassastakin. Tuntikausia seisoskelu oli niin rankkaa, että Lisan teki mieli päivän jälkeen vain rojahtaa sänkyyn edes syömättä.

Ainakin ylimääräisen ylimääräinen taakka lähtisi pois, kun Lisa alkoi synnyttää.. vaikkakin tilalle tulisi vielä suurempi lapsenhoidon taakka. Käytävässä oli erittäin hankala synnyttää.

Sigmund sai lapsenpäästäjän sylistä käsivarsilleen pojan.

"Ajattelitteko hänelle nimeä?" palvelija kysyi haltioituneelta Sigmundilta. "Eeh.. Zack. Zack Huxley on hyvä nimi", hän totesi hetken mietittyään. Että naisen sisältä voikin tulla jotakin näin hurmaavaa! Hän kiitti palvelustyttöä ja jäi tuijottamaan poikaansa lasittunein silmin.

Lisa ei heti Zackia imettäessään ehtinyt tulla kauppaan hoitamaan kassaa. Maksaessaan muutamalla hopeakolikolla ostoksensa luostarin munkki kysyi "Jumalan siunausta teille, hyvä mies. Mutta missä vaimonne on?" "Vaimoni sai pojan. Hän on hoitamassa tätä, kun muitakin töitä on jo tarpeeksi", Sigmund sanoi armollisesti. "Jumalan siunausta tosiaan! Olette onnekas mies, kun teille siunataan lapsi", munkki totesi muodollisesti. Sigmund tukahdutti tuhahduksen; aika montaa talonpoikaisperhettäkin "siunattiin" lapsilla, joillakinhan niitä oli puolitoista kymmentä.

Lisalla tosiaan riitti hommaa, mutta Zack-pojan eloisat kasvot ja pienenpienet kädet antoivat hänelle lisää tarmoa uuvuttavimpiinkin töihin.

Asiakaskunta tuli pitkältäkin: kuninkaan henkivartija Jacques oli ihan oman kaupungin porukkaa, mutta Lucia Denauer tuli kaukaa vuoristosta. Ihan hyvin tuntuivat tulevan juttuun.

Maitoämpäreitä oli hankala raahata tikkaita ylös ja alas joka aamu. Vielä enemmän se kävi juuri synnyttäneen ja huonosti nukkuvan Lisan selälle.

Lisa sairastui. Hänellä oli vatsavaivoja, hän oksenteli ja oli väsynyt.

Lisa oksensi niin usein, että se hankaloitti kotiaskareita. "Oletko sinä raskaana, kulta?" Sigmund kysyi astuessaan paljusta puulattialle. "En ole.. olen vain sairas (khöhh), ei se mitään", Lisa sylkäisi oksennuksen rippeet käymäläaukkoon. "Tämä hajukin saisi minut oksentamaan!" hän nauroi ja tosiaan oksensi taas.

Ruokamyrkytykselle oli syynsä, koska kaupalla ei mennyt kovin hyvin, joten Lisa joutui tekemään töitä vielä enemmän, eikä ehtinyt pöytään ennen kuin ruoka oli jo pilaantunut. Silti hänen ruumiinsa pysyi melko tukevana.

Zack kasvoi niin isoksi, että hänet saattoi laittaa reikätuoliin syömään - ja sitten unohtaa siihen.

Kuten aina talven tullessa, Sigmund paimensi eläimet navettaan, jossa niillä ei olisi niin kylmä kuin ulkona talvipakkasilla.

Lisasta vaativan Zackin hoitaminen oli nyt vielä vaativampaa, kun poika osasi huutaa lujempaa ja myös nukkui vähemmän. Ympäriinsä konttaavan pikkupojan hoitaminen oli vaikeaa, kun pikkupoika osasi jo melkein kävellä ja luoja tiesi koska juosta.

Talvi tuli, joten tuli lumikin. "Tästä tulee raskas talvi", Sigmund ennusti.. ja osui oikeaan.

Talvella kauppaa ei pidetty niin usein auki, ja siten Lisalla oli enemmän aikaa kutoa kankaita. Kankaista tehtiin mattoja ja verhoja taloon.

Kaukaa, niin kaukaa, ettei se ollut enää Aghterin alueita, kiiri viestejä hyökkäilevistä mongoleista, jotka tuhosivat kyliä ja olivat lähes saatanallisen tarkkoja jousiammunnassaan. Sigmund pelästyi näitä viestejä ja osasi kuvitella Aghterinkin liekeissä, aidanseipäissä kuolleita lapsia ja vauvoja, kaupungit raunioina, kuten mongolien tuhoamista kaupungeista ja alueista kerrottiin. Hän alkoi harjoitella miekkailua salaa vaimoltaan, vaikka eihän miekka oikeasti estäisi mongolien väkäskärkistä nuolta lävistämästä hänen kehoaan.

"Lakkaa jo tuijottelemasta ulos ja auta minua", Lisa tiuskaisi miehelleen, joka vain katseli ulos ja päivitteli tulevaa talvea.

Tuli yö, jolloin lumi peitti Huxleyn kauppiaantalon kokonaan ja antoi sille lämpimän ja kodikkaan tunnun.

Lumi ei kuitenkaan estänyt eläimien hoitamista, ja niin kauan kuin maitoa sai, sitä oli lypsettävä. Lisa sai siis jälleen kerran lähteä aikaisin aamulla jäätävään talven pimeyteen lypsämään lehmää vain kynttilän valaistessa.

Tuli päivä, jolloin Lisa viimein suostui ottamaan sormuksensa takaisin. Hänen tunteensa Sigmundia kohtaan olivat melkein tulleet takaisin, kun hän oli muistanut heidän häänsä kirkossa talvella kauniina, aurinkoisena iltapäivänä, jollainen sekin päivä oli.

Vaikka Zack osasikin jo kävellä, se ei tarkoittanut, että vaippoja ei tarvitsisi vaihtaa. Lisan, joka tuntui tekevän talon kaikki työt, oli vaihdettava poika kuiviin kun tämä sitä tarvitsi.

Eräs ihmeellinen, uskomattoman vähiin vaatteisiin pukeutunut nainen tuli ja arvosteli Sigmundin liikettä. Hän kuulemma sai kirjeisiin huonoja arvosteluja. Sigmund ei kuitenkaan ottanut sitä tosissaan, koska nainen oli .. niin vähiin vaatteisiin pukeutunut.

"Sigmund.. minä taidan olla raskaana", Lisa sanoi iloisesti ja yökkäsi perään. "Oletko? No sehän on mahtavaa! Toivottavasti tulee poika", Sigmund sanoi välinpitämättömällä äänellä, joka oli ristiriidassa hänen sanojensa kanssa.

Talvipäivien iloksi sytytetty takka sytytti puolestaan maton tuleen.

"Lisa! Täällä on matto tulessa! Tuo vettä!" Sigmund karjui juostessaan paikalle.

Valkoinen savu nousi matosta, kertoen tulen sammuvan. Sigmund kumosi siihen ämpärin toisensa jälkeen.

Hän sai palon sammumaan juuri kun vesi loppui.

Mutta eräänä päivänä syttyi Zackin oven edustalle jostain ihmeestä palo, joka oli Huxleyn senaikaisen pariskunnan pahin. "SIGMUND! SIGMUND AUTA!"

Liekit levisivät ja tarttuivat Lisaan. "Auta Sigmund! Sigmund!" hän melkein kyynelehti, tuska oli suuri, savu saastutti keuhkot ja liekit tuntuivat polttavan kylmiltä.

Sigmundkin tuli viimein paikalle, kun hän oli kuullut Lisan huudot, jotka olivat melkein anelua. "Lisa! Juokse pois liekeistä! Juokse!" hän huusi, yrittäen taltuttaa liekkejä omalta puoleltaan. Hän alkoi saada tulosta, kun talloi liekkejä sammuksiin.

Mutta itsesuojeluvaisto oli suojellut vain häntä itseään, ei Lisaa, jonka tuskan viimeisen kirkaisun hän muisti enää hämärästi, hän oli silloin vielä taputellut liekkejä pois tunikansa helmoista. Hän näki Lisan pahoin palaneen ruumiin, ruskeat hiukset olivat melkein palaneet pois, silmät olivat kiinni ja iho täynnä verestäviä palovammoja, mutta nainen oli silti hänen kaunis, päättäväinen enkelinsä, vaikka tuli oli melkein polttanut kasvot lihattomiksi ja palaneen lihan haju peitti hänen sieraimensa.

Hän parkui ja itki ruumista, nyt vasta ihmisiä alkoi virrata taloon tulipalon hälyttäminä, mutta liian myöhään. Tästä eivät kansanparantajat Lisaa enää pelastaisi, vaikka he olivatkin tehneet ihmeen ja auttaneet neidon pois kuolemansa partaalta. Se ei olisi totta! Ei olisi!

"Sigmund.. vaimosi on kuollut. Käykö, että asun täällä niin kauan, että löydät vaimon ja toivut tästä, ja autan sinua?" Sigmundin läheinen ystävä kysyi. Sigmund oli liian sekaisin muistaakseen tämän nimeä, mutta hän oli leikillään kutsunut miestä Thoriksi.

"Vaimoni on kuollut?" hän toisti epävarmana. Se kuulosti oudolta hänen suussaan. Thor kuitenkin päätti jäädä Huxleyn kauppiaantaloon ja hoitaa sitä niin kauan, että Sigmund toipuisi.

Zack huusi päiviä äitiään, eikä antanut muiden koskea häneen. Poikaparka oli onneton koko lopun lapsuuttaan äitinsä varhaisesta kuolemasta, koska hän oli ollut vain seinän takana kuulemassa äitinsä huudot, se jätti Zackiin syvät arvet.

Lisa haudattiin Huxleyn pihalle samana talvena, jonka Sigmund oli ennustanut pahaksi. Joul- anteeksi siis Kristuksen syntymäjuhlan aikaan haudalle vietiin kynttilä. Sigmund ei vieläkään voinut uskoa, että hänen aurinkonsa oli poissa, Lisa Huxley, Oliverintytär, ikuisesti poissa, pyyhitty maailmasta. Hän rukoili useammin kuin kerran, että hänen vaimonsa oli päässyt paratiisiin eikä murehtisi enää mitään.

Sigmund ei noussut vuoteestaan vuosiin, edes näkemään poikansa kasvua. Anteeksi timantti, mutta se voi kertoa teille, kuinka ... huonossa jamassa mies oli.

Zackin hiukset kasvoivat pidemmiksi kuin hänen isänsä hiukset, Thor letitti ne yhdelle paksulle letille. Zack ymmärsi, miksi hänen isänsä ei halunnut nähdä häntä, aina kun katsoi peiliin. Hän muisti äidistään kirkkaan turkoosit silmät, ja hän näki ne peilissä. Hänellä oli äitinsä silmät, mutta Sigmund ei halunnut muistaa naista.

Thor hoiti yksin kauppaa, täytti hyllyt ja perheen kukkaron. Se oli raskasta, mutta hän rakasti Sigmundia ystävänään, ja teki sen kaiken miehen vuoksi.

Sigmund nousi sängystään vain harvoin ja jos mahdollista, meni siihen vielä useammin.

Zackilla oli sama huone kuin aina ennenkin. Hän oli jo tarpeeksi vanha mennäkseen kouluun. Kouluun oli mentävä, jotta hän osaisi laskea hintoja ja tehdä merkintöjä, kun perisi kaupan. Eräänä aamuna hän nousi jännittyneempänä kuin yleensä, koska oli hänen ensimmäinen päivänsä koulussa.

Harva kävi kauppiaantalolla heti keväästä, suurin tuottokausi oli keskellä kevättä, kun ihmiset alkoivat tarvita tarvikkeita viljelläkseen, ja loppusyksystä, kun ihmiset alkoivat säilöä ruokaa talvea varten.

Salissa kävi kohahdus, kun Sigmund astui ovesta sinne. Ihmiset kuiskailivat, oliko herra varmasti työkuntoinen tai eikö masennus ollutkin kestänyt hiukan liian kauan. Thorkin katsahti häntä yllättyneenä.

"Isäntä Sigmund on siis palannut töihin? Miten on hänen laitansa, saanko kysyä?" eräs mies, ulkonäöstään päätellen merimies, kysyi Thorilta. "Menkää kysymänä häneltä, jos se teitä kiinnostaa. Minä en ole hänen asioitaan kaupitteleva juoruämmä", Thor vastata töksäytti äkäisesti. "Se tekee kolme aurtuaa."

Thor nukkui kellarissa, samassa huoneessa, jossa aikoinaan edesmennyt Lisa oli uhannut kuolla raskautensa aikana. Huoneessa oli vain yksi sänky, ei mitään muuta, mutta se ei Thoria haitannut. Ei hänkään ollut aina ollut rikkauksiensa huipulla.

 

Noh, minusta tämä on paljon parempi kuin neljäs osa, esimerkiksi. Tuo Corgesin osa ei tee yhtään oikeutta sille perheelle, josta tykkään tosi paljon. Njaa, Xaviereita en ole vielä pelannut, yritän nostaa mielenkiintoa vaikka orjalla tai naittamalla Annen Sigmundille.. mwahahaha. Kommentteja marsut!